keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Konttivuokrauksen vuosi 2017

Vuoden ensimmäisessä blogitekstissämme luomme katsauksen Konttivuokrauksen menneeseen vuoteen, joka hurahtikin melkoisella vauhdilla!

Satama kodikkaaksi

Muutimme kesällä 2016 pääkonttorimme Oritkarin satamaan, ja kuluneen vuoden aikana olemme rakentaneet työympäristöämme mieluisaksi, toimivaksi kokonaisuudeksi (katso, miltä nykyinen toimipisteemme näyttää 360-kuvissa)!

Uudet tilamme Oritkarin satamassa. 
Oman konttihallimme loppusilaus tehtiin sähköjen käyttöönottotarkistuksessa, ja kesällä sen katolle asennettiin aurinkopaneelit. Halli mahdollistaa ympärivuotisen konttien korjaamisen ja muutostyöt säästä riippumatta. Kesällä hankkimamme kontinkäsittelylaite toi merkittävän lisän hallin yhteydessä olevan konttivarikkomme toimintaan, mahdollistaen konttien itsenäisen siirtelyn sekä ajoneuvojen lastaukset.

Hallimme on myös mahdollistanut asiakkaidemme tavaroiden varastoinnin lämpimässä sisätilassa, varikollamme olevien konttien lisäksi. Loppuvuodesta avasimme satamaan myös oman terminaalimme, joka mahdollistaa vientiä sekä tuontia harjoittavien yritysten varastoida tavaroitansa suoraan siellä, mistä niitä kuljettavat laivat lähtevät maailmalle!

Viime aikoina Oritkarin satama on muutenkin ollut poikkeuksellisen suurten muutosten kohteena. Esimerkiksi satamaan saapuvat moottorikulkuneuvot ovat saamassa uutta kulkuväyläänsä meren puolelle, ja sataman päätyyn on rakenteilla uusi, 12,5 m syväväylä, minkä johdosta mm. toimipisteemme edessä olevaa rautatietä on siirretty.

Satamakoira Bruno ihmettelemässä rakennustyömaata.
Itse lisäsimme satamaan oman "sinisen linjamme". Näitä sinisiä tienviittoja seuraamalla, asiakkaamme ja muut vieraamme löytävät Oulun Merimieskirkon tiloissa toimivan toimistomme sekä varikkomme aiempaa helpommin.

Satamassa sijaitseva toimisto, yhdessä konttihallin, -varikon sekä kontinkäsittelylaitteen kanssa, luovat yhdessä lyömättömän kombon, mikä näkyy asiakkaillemme entistäkin jouhevampana palveluna.


Henkilöstö vahvistui Suomessa ja Saksassa


Henkilökuntamme on kasvanut Juhan tullessa kesällä Ouluun myyntipäällikön tehtäviin, ja Tinjan vahvistaessa Hampurin porukkaa myynnin ja hallinnon tukena loppuvuodesta. Olimme jälleen mukana myös Euroopan suurimmilla kontti-/logistiikkamessuilla, joista palasimme taskut täynnä uusia ideoita ja tuttavuuksia. Henkilökuntamme sekä kumppaniverkostomme kasvu ovat mahdollistaneet toimintamme laajenemisen entisestään.


Kansainvälisyys


Toimintamme laajeneminen näkyy kansainvälisellä tasolla kasvaneen depotverkostomme kautta, joka vahvistui merkittävästi Välimeren alueen 20 uudella varikolla. One way -palvelumme kattavuus on näiden uusien varikoiden kautta kasvanut merkittävästi. Asiakaskuntamme koostuu koko ajan enenevissä määrin kansainvälisistä asiakkuuksista- sekä projekteista, ja olemmekin toimittaneet kontteja vuoden aikana useisiin meille uusiin maihin.

Vuonna 2017 otimme käyttöön oman OULU-prefiximme, eli konteista löytyvän nelikirjaimisen tunnuksen. Nämä OULU-sanaa kantavat kontit tuovat näkyvyyttä Suomelle ympäri mailmaa, niihin voit törmätä Suomen ulkopuolella niin Euroopassa, Aasiassa, kuin Afrikassakin.


ThermoKing ja pakastekontit

Kylmäkontti teippauksilla ja prefixillä.
Syksyllä meistä tuli Thermo King -pakastekonttikoneistojen Suomen valtuutettu jälleenmyyjä. Tämä tarkoittaa, että kaikki takuuhuollot, viralliset varaosat ja muut onnistuvat Suomessa meidän kauttamme. Yhteistyö vahvistaa pakastekonttiosaamistamme ja tarjoaa asiakkaillemme nopeat varaosatoimitukset Suomessa.

Oman prefixin lisäksi, myös vuokrapakastekonttimme saivat uuden ilmeen laadukkailla teippauksilla. Elintarvikevalvonnan väki kävi myös toteamassa pakastekonttiemme olevan huippuluokkaa elintarvikekäytössä, minkä johdosta Oiva-raporttiamme koristaakin leveimmät mahdolliset hymyt sen jokaisessa kohdassa.


Yhteenveto ja vuosi 2018

Vuoden 2017 aikana teimme paljon töitä ja uudistuksia toiminnan kehittämiseksi jokaisella osa-alueella. Keväällä toteutettu asiakastyytyväisyyskyselymme vahvisti toimintamme kehittyvän oikeaan suuntaan, ja saimme paljon arvokasta tietoa siitä, mitä asioita voimme tehdä asioita jatkossa vieläkin paremmin.

Vuosi oli kaikin puolin työntäyteinen, tapahtumarikas, haastava sekä palkitseva. Loppukevennyksenä vuoteen, lahjoitimme vielä lapsille ja nuorille urheiluvälineitä sekä - vaatteita joululahjaksi, ja julkaisimme Konttivinkissä/somessa oman joulutarinamme!

Otamme vuoden 2018 vastaan vahvempana kuin koskaan, valmiina kohtaamaan ja selättämään kovimmatkin haasteet. Toimintamme pääpainona tulevat edelleen olemaan erinomainen palvelu sekä laadukkaat tuotteet, lisäksi toivomme kehittyvämme entisestään siellä, mistä kehittämisen varaa löytyy. Kiitämme asiakkaitamme ja kumppaneitamme menestyksekkäästä vuodesta 2017, ja toivomme oikein mukavaa tulevaa vuotta kaikille tasapuolisesti!

Tulevan vuoden tapahtumista pysyt parhaiten kartalla tilaamalla uutiskirjeemme sekä seuraamalla meitä Facebookissa tai kotisivullamme.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Tapahtui satamassa: Osa 8

Kello kajahtelee ja kirkko tärisee. Kajahduksen hiljetessä, tapulin portaikosta alkaa kuulua puhetta ja kolinaa. Juhlijat ihmettelevät, mitä kummaa oikein tapahtuu. Rappukäytävän ovi aukeaa, ja ulos astuu kaksi miestä.

- "Korjattu on!", tuulettaa toinen heistä.

Konttivuokrauksen Depot Manager Jami ja kiinteistövastaava Perahan ne siinä.

- "Just kun olin lähdössä kotoa tulemaan satamaan päin, huomasinkin kotisivuillamme ilmoituksen kellosta. Olin jo pukenut ulkovaatteet päälleni, joten päätin soittaa Peralle, että eiköhän osoiteta vähän joulumieltä lähdetä laittamaan kello kuntoon, hallistahan löytyy kaikki siihen tarvittava”, Jami sanoo.

- "Eipä tässä jouluateriaa odotellessa muutakaan tekemistä ollut, joten sanoin vaan, että ei kun menoksi! Satamassa vasta tajusimme, että eihän meillä ole edes avainta tapuliin, eikä kukaan avannut kirkon ovea, kun koputtelimme", Pera kertoo.

- "Voi ei, olen varmaan lauleskellut niin kovaa joululauluja täällä, etten ole kuullut koputusta. Raffe ja muut ovat taas olleet jossain päin satamaa kiertelemässä", harmittelee Mia.

- "Joo, ei siinä. Otettiin sitten Konttivuokrauksen kurottaja, ja nostettiin itsemme sillä tapuliin ulkopuolelta. Viisari vaan paikoilleen, ja kello on jälleen kuin uusi", jatkaa Pera. "Joko aletaan syömään?"

- "Joo!", huutavat kaikki yhteen ääneen.

Koreaksi katettu joulupöytä täyttyy herkkusuista, joululaulujen ja kynttilöiden luodessa tunnelmaa. Pöydästä löytyy kaikille jotakin, rosollista kinkkuun, ja Mia hakeaa pihalle tuodusta pakastekontista tarjolle viimeisetkin kalat sekä salaatit.

Yhtäkkiä joulu onkin muuttunut juhlaksi kaikille oululaisille ja kauempaakin saapuneille, ja kun Mia lukee ”Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto”, ei juhlaväki voi kuin huokailla hymystä. He olivat itse kukin saaneet kokea hyvän tahdon tuomaa rauhaa sekä iloa. Pieni poika nousee seisomaan, ja julistaa:

- "Kiitos Konttivuokraus, teidän ansiosta, joulu on pelastettu!”

Erittäin mukavaa joulua kaikille, ja toivotaan, että pääsette sen viettoon vähän vähemmällä kommelluksella, kuin me pääsimme! 

perjantai 22. joulukuuta 2017

Tapahtui kellotapulissa: Osa 7

Joulujuhlaan on aikaa vielä kaksi tuntia, ja väkijoukon pienimmät alkavat käydä levottomiksi.

- "Äiti, millon me päästään syömään ja tanssimaan kuusen ympärille…", yksi heistä valittaa.

Samalla kirkon pihaan kurvaa musta Volvo, josta astuu ulos rempseä herrasmies. Hän on Konttivuokrauksen toimitusjohtaja, Raffe.

- "Katsoin ikkunastani tapulin kelloa, joka näytti kuutta, joten lähdin kiireen vilkkaa ajamaan kohti satamaa ja juhlia. Juuri kun lempikappaleeni soi Radio Internationalilla, lähetys keskeyttettiin ja ilmoitettiin, että kello oli hajonnut. Jatkoin kuitenkin ajamista, koska olin jo sen verran lähellä satamaa", hän kertoo.

Mia selittää Raffelle kellon tarinan juurta jaksain.

- "Älä Mia murehdi, huolehdi sinä koristelut kuntoon, minä viihdytän sillä aikaa vieraitamme", sanoo Raffe, ja taputtaa Miaa selkään.

Jälleen on ilmassa joulun taikaa. Seläntaputus osuu nimittäin juuri oikeaan kohtaan. Kuin ihmeen kaupalla, noidannuoli on tipotiessään, ja Mia pääsee tositoimiin joulukoristelujensa kanssa. Raffe vie lapsukaiset sekä varttuneemman väen koko sataman kattavalle esittelykierrokselle, joka alkaa Konttivuokrauksen konttihallista, ja päättyy Merimieskirkolle kellon lähestyessä kuutta.

Kierroksen tullessa päätökseensä, Merimieskirkon on vallannut herkullinen jouluruoan tuoksu, ja koristelut ovat saamassa loppusilauksensa Mian laittaessa tähteä kuusenlatvaan.

- "Nythän sitä alettaisiinkin olla valmiita juhlimaan joulua!”, Mia riemuitsee helpotuksesta.

Bonngg!!! Jälleen kirkonkello kajahtaa, mutta nyt ei Miakaan ole tapulissa sitä soittamassa. Kuka ihme kelloa soittaa?

Edes raivokkain hirmumyrksy ei voisi saada raskasta kelloa inahtamaan, joten onkohan kenties tonttu päässyt livahtamaan tapuliin? Se selviää joulutarinamme grande finalessa jouluaattona!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Tapahtui satamassa: Osa 6

Merimieskirkon alaovella alkaa käydä kuhina. Raskas koputus kajahtaa kirkon ovelta aina tapulin korkeuksiin asti.

- "Pitänee koittaa kömpiä avaamaan", sanoo Mia.
- "Anna meidän auttaa, se on vähintä, mitä voimme tehdä", sanoo Junix.

Pojat taluttavat Mian hitaasti ja pienen tuskanvalittelun saattelemana alas kahdet loputtomilta tuntuvat portaat. He pääsevät kuin pääsevätkin alaovelle, jonka takana odottelee pieni väkijoukko, mukanaan vuokia ja kattiloita.

- "Olikos täällä joulujuhlat?", kysyy eräs muoreista.
- "Kyllähän ne ovat, mutta tässä tapahtui pieni kommellus, ja kello näyttää nyt kuutta, vaikka se on todellisuudessa vasta neljä".
- "Voi jehna, mitä me nyt tehdään? Luulimme kellon olevan jo kuusi, ruoat eivät säily tuoreina kahta tuntia."
- "Joo, selkääni iski niin paha noidannuoli, että minun oli soitettava kelloa saadakseni huomiota, kun ääneni ei enää taipunut avunhuutoihin maatessani tapulin lattialla. Odottakaapa hetki, minäpä soitan yhden puhelun", sanoo Mia.

Jälleen Mia soittaa Konttivuokraukselle ja kertoo huolensa. Eipä puhelu ehdi montaa sekuntia kestääkään, kun Mian kasvot valtaa helpottunut hymy.

- "Odottakaa muutama sekunti… Ah, tuoltahan se jo saapuukin!", Mia iloitsee.

Komea 10' pakastekontti saapuu trukkipiikkien nokassa Merimieskirkon pihaan. Trukin ratissa istuu Konttivuokrauksen myyntipäällikkö, Juha.

- "Kävipä tuuri, että satuin olemaan satamassa – kävin juuri esittelemässä asiakkaalle konttia varikollamme. Tässäpä olisi pakastekontti, josta kerroin puhelimessa. Kytken sen vielä verkkovirtaan ja säädän lämpötilan kohdilleen, niin saatte ruokanne turvaan tuota pikaa", Juha rauhoittelee.

- "Vau, onpa näppärää, kiitos paljon ja oikein mukavaa joulua!", kiittelevät juhlavieraat.
- "Eipä mitään, pitäkäähän hauskat juhlat, lähden tästä itsekin valmistumaan joulunviettoon", Juha sanoo, ja hyppää autoonsa.

Juhlaväen pienimmät ehtivät kuitenkin jo käydä levottomaksi ja nälkäiseksi, kun ei päästykään vielä syömään. Jo pelkästään noidannuolen ansiosta, Mia oli pahasti myöhässä jouluvalmisteluissaan, eikä kellon yhtäkkinen siirtyminen etuaikaan auttanut asiaa.

Joulujuhlien toteutuminen vaikuttaa olevan koko ajan vain hiuskarvan varassa. Mitä seuraavaksi? Tarinamme toiseksi viimeinen osa ilmestyy lähipäivinä, pysykää kanavalla!

perjantai 15. joulukuuta 2017

Tapahtui satamassa: Osa 5

Merimieskirkon kello on etuajassa, kuten on juhlaväkikin. Kirkko on vielä koristelematta ja ruoat kesken.

- ”Ei kai se auta kuin soittaa Konttivuokraukselle, he keksivät yleensä ratkaisun kaikkeen, ja palvelevat myös aattona”, keksii Mia. ”Haloo? Meillä olisi tämmöinen ongelma... Kirkon kello on mennyt rikki ja se näyttää nyt kuutta, vaikka kello on vasta neljä. Ihmiset ovat jo matkalla tänne, kun he luulevat joulujuhlan alkavan. Merimiehiäkin on saapumassa laivoilta."

- ”Ei hätää, me hoidamme asian”, kuuluu langan toisesta päästä.

Konttivuokrauksen viestittäjä, Hannu, laittaa tiedon välittömästi kaikkiin mahdollisiin tiedotuskanaviin. ”Oulun Merimieskirkon kello on mennyt rikki ja näyttää kello 18. Todellinen kellonaikahan on vasta 16, eli malttakaa vielä hetki, niin pääsette jouluaterialle!”.

Mian puhelin soi.

- ”Homma hoidossa, laitoimme viestin eteen päin. Jesse, Tinja, Katerina ja Eeva käänsivät viestin myös saksaksi, englanniksi, venäjäksi ja ruotsiksi, joten ei luulisi tilanteen jäävän kenellekään epäselväksi”.

Asioilla on tapana järjestyä, mutta pientä osaa juhliin saapujista viesti ei näytä vielä tavoittaneen, sillä he vain jatkavat taivaltaan kohti kirkkoa. Onko tilanne enää pelastettavissa? Se selviää joulutarinamme seuraavassa osassa!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tapahtui satamassa: Osa 4

Junix sytyttää katkaisimesta valon rappukäytävään. Käy ilmi, että tumma hahmo, johon Ardy törmäsi, onkin vain vanha sukeltajanpuku, joka koristaa rappukäytävää, toivottaen Konttivuokrauksen ja Merimieskirkon vieraat tervetulleiksi.

-       ”Tulehan sieltä, senkin tahvo, se on vain sukelluspuku!” tokaisee Junix.
-       ”Kyllähän minä sen tiesin..”, sanoo Ardy ja kasailee itseään.

Kellojen yhä soidessa, pojat jatkavat matkaansa kohti tapulia korviaan pidellen. Kellohuoneeseen päästyään, ensimmäisenä vastassa on helisevä kello, mutta pian katse osuu kellon narua kaikkine voiminensa kiskovaan, maassa makaavaan naiseen. Hän on Merimieskirkon diakonissa Mia. Merimiehet nähtyään, hän lopettaa kellon soittamisen ja avaa suunsa helinän vaimetessa.

-       ”No niin, kuulihan joku. Selkääni iski yhtäkkiä niin ankara noidannuoli, etten pysty edes liikkumaan, ja ääneni olen jo avun toivossa huutanut käheäksi, joten aloin soittaa kelloja. Onneksi naruu roikkuu näin alhaalla. Miten pääsitte sisään? Eihän kirkko ole vielä aukikaan”, Mia sanoo.

-       ”Konttivuokrauksen pojat avasivat alaoven kun sanoimme, että meidän on päästävä sisään lämmittelemään laivaamme odotellessa", vastaa Junix.

Pojat nostavat Mian ylös. Hän näkee ikkunaluukusta ihmisjoukon lähestyvän kirkkoa.

-       ”Häh, mikä porukka tänne on muka jo saapumassa... Eihän jouluateria ole kuin vasta kuudelta, ja en ole vielä ehtinyt kuustakaan koristella”, Mia hätkähtää.

-       ”No... Me vähän niinku rikottiin kello, kun innostuimme heittelemään lumipalloja ensi kertaa lunta nähdessämme. Tämä minuuttiviisari lähti kokonaan irti, ja tuntiviisari valahti alas niin, että kello näyttää nyt koko ajan kuutta, vaikka ei se ole vasta kuin puoli neljä.”, kertoo Ardy.

-       ”Ei hitsi, mitä me keksittäisiin... KOKO JOULU ON PILALLA!”, sanoo Mia.


Lieköhän tämä kuitenkaan asianlaita, vai maalaileeko Mia vain kauhukuvia? Se selviää tulevana viikonloppuna!

Tapahtui satamassa: Osa 3

Koko Oulu oli ihan hukassa, kun ikkunoista näkyvä Merimieskirkon tapulin kello, luotettu ajannäyttäjä, oli haksahtanut vikaan. Muorien joulukokkailut olivat vinksallaan, rovastin saarnat pois konteksteistaan ja satamaan saapuvien laivojen miehistöt paniikissa. Kaikilla oli kiire Merimieskirkon joulurauhan julistukseen, sillä he luulivat itse olevansa jo myöhässä.

Tästä kaikesta tyystin tietämättöminä, Ardy ja Junix kapuavat ylös Merimieskirkon portaita. Pojat ihailevat rappukäytävässä olevia meriaiheisia tauluja, mutta ihailu keskeytyy lyhyeen jostain kuuluvaan äännähdykseen. Oliko ääni portaiden narinaa, vai oliko se kenties avunhuuto?

Epämääräistä ääntä seuraa todella kovaääninen kirkonkellojen kajahdus, joka säikäyttää Ardyn niin, että hän lähtee kiljuen juoksemaan alas portaita. Portaiden alapäässä hän törmää tummaan, korkeaan, hahmoon.

Kuka on tämä pelottava hahmo, joka pysäyttää Ardyn? Entä kuka kelloja soittaa tyhjässä kirkossa, kun ei lumessakaan näkynyt merkkejä, että joku olisi kirkkoon aiemmin saapunut? Pysykää kanavalla, jatkoa luvassa pian!